Musta maximekko ja kesä

Moi!

Viime postaus sai muutaman kommentin ja mun pitiki sanoa muutama sananen. Mikä siinä nyt on ongelma että mua vieläkin pidetään pentuna joka kieltää tosiasioita ja on naiivi ja lapsellinen? Mä en edes tiennyt koko naiivi-sanaa ennenkuin sitä alettiin hokea mulle aina joskus. Mä en tiedä onko ihmiset oikeasti niin puhtaasti idiootteja vai ovatko he kenties kateellisia vai onko jotain muuta mua vastaan. Mä en ole loukkaantunut, päinvastoin! Ihmettelen syvästi, pitääkö ihmiset todellakin jo kohta 18 vuotta täyttävää ihmistä naiivina ja lapsellisena ja kaikki kirjoitukset tulkitaan omassa päässä sellaiseksi kuin haluaisi niiden olevan. Enkä todellakaan koe että mun kirjoitukset sellaisia olisi. Myönnän tosiasiat, näytän heikon puoleni mutta elän elämää tässä hetkessä, kuvittelen olevani olen hyvä vaimo miehelleni ja yritän aina pitää positiivisen mielen. Tiedostan kauheat asiat ja osaan kyllä erottaa asioista totuuden enkä elä vaaleanpunaisissa pilvissä. Pyydän ystävällisesti ilman taka-ajatuksia että ihmiset ajatelkaa vähän mitä kirjoitatte koska noita älynväläyksiä ei kohta jaksa edes julkaista ja joskus tulee miettineeksi minkähän ikäisiä ihmisiä kommenttien takana oikein on... Opetelkaa lukemaan teksti ja hyväksymään se että muslimityttö voi olla onnellinen miehensä kanssa eikä siihen liity sen kummempaa haaveilua tai teeskentelyä. Minä oon tunnettu siitä että kerron asioita melko tarkasti enkä keksi näitä omasta päästä vaan ne kaikki on täyttä faktaa!

Tähän postaukseen ajattelin toki muutakin laittaa, vähän kotiasua jossa kuljeskelin lähes koko päivän iltaa lukuunottamatta.

 Mä tykkään tästä mekosta todella paljon! Joskus Irakissa kun kiertelin kauppoja huomasin tällaisia mustia vähän silkkisen näköisiä mekkoja koristuksilla ja valitsin niiden joukosta lempparin. Ja koska olimme Irakissa, se oli suunnilleen koko 44 ja jouduttiin pienentään sitä miehellä joka seisoi ompelukoneen kanssa mekkojen vieressä. Hyvä valmistaa liian isoja mekkoja niin ompelijat saa töitä... No tää mies ei sitten uskonut että mekkoa täytyy niin paljon pienentää ja se jäi pari kokoa liian isoksi ja jouduttiin viemään uudestaan jollekin tutulle ompelijalle. Mekon malli on väljä ja se on mulle nyt juuri sopiva, joskin vielä sentin liian pitkä. Halusin tästä enemmän vartalonmyötäisemmän mutta kun tuntee ne ihmiset siellä, eihän ne ois voinut semmoisia juttuja hyväksyä, siitähän voi tulla liian tiukka :D Tämä on kallista materiaalia ja maksoi jotain 17 euroa + ompelijakulut muutaman euron eli todella kallis siellä.

Mulla on monta todella ihanaa mekkoa kauniine kuvioineen ja värineen mutta ikävä kyllä me olemme Suomessa, jossa on niin surkeita ihmisiä että ne ei voi hyväksyä edes toisten pukeutumista. Irakissa mua kunnioitettiin todella paljon kun omasta tahdostani ostin kauniita hyviä mekkoja jotka peittää vartalon ja sopii hyvälle muslimille. Harmi vaan että Suomi muka on niin vapaa maa muttei vapautta ole nähnykään vaan ihmiset luottaa vaan siihen shortsit-toppimeininkiin ja jos näkyy vähänkin parempaa vaatetusta, katsotaan kun hullua. Minusta se on enemmän hullua jos kuljetaan ulkona shortsit jalassa :D Siltikin jokainen meistä päättää itse millain pukeutuu, myös me jotka haluamme peittää vartalomme.

Mennään vähän meidän puutarhapenkin maailmaan, sieltä löytyy kaikkea ihanaa.

 Mä en ole oikeastaan millään lailla osallistunut tähän vaan enemmänkin hoitanut sen syömispuolen ja sen ihailemisen. ;)

 Herkullisia punaisia retiisejä!

 Sipulia!

 Herkullinen tomaattipuu johon on kasvanut melko ison näköisiä tomaatteja!

 Asu vaihtui siniraidalliseen mekkoon, sukkiksiin ja leopardiballeriinoihin joissa käveleskelin enemmän ulkona kuvaamassa ja ajattelin tälle illalle vielä käydä mopoajelulla.

Kesä on ihan kaunista, ainakin meidän takapihalla!

Mulla meni varmaan viisi tuntia saada tämä postaus valmiiksi, kokoajan pitää olla jossakin hyppimässä. Päätän nyt istahtaa tähän koko loppuillaksi ja katsoa vaikka yhden Kuumempi kuin tyttäreni- ohjelman, hyvää viihdettä sekin! Hyvää keskiviikkoa ja kai juhannustakin kohta vaikken aio sitä juhlistaakaan. :)

Erilainen tyttö

Moi! Monta postausta on ollut mielessä, yhtäkään en ole saanut aloitettua. Tuntuu että tällä hetkellä elämä ei ole ehkä niin kiinnostavaa (onko se koskaan ollutkaan), kun en ole matkustelemassa maailman ympäri, en tapaa kavereita joka päivä, en ostele 1000 euron laukkuja enkä elä muutenkaan mitään luksuselämää vaan olen ihan tavallinen tyttö. Silti aina normaaleistakin asioista yritän tehdä mielenkiintoisia postauksia, millaista mun arki on, mistä asioista tykkään ja mistä haaveilen.

Haluan kokea elämäni olevan erilaista. Niin usein mun on vaikea löytää ihmistä jolla ois täsmälleen sama elämäntilanne. 17-vuotias, neljä vuotta suhteessa, kolme kihloissa ja muslimi. Kuulostaa huomionhakuiselta mutta en ole koskaan estänyt itseäni tekemästä jotain joka mua houkuttelee tai millaiseen tilanteeseen ajaudun tai saavun. Jos joku asia tuntuu oikealta tai mielenkiintoiselta, miksi sitä ei kokeilisi? Mä saan suhteesta sitä tunnetta mitä en sinkkuna koskaan ole saanut, Islamin usko tekee minulle turvallisen elämän jossa on sääntöjä jotka pitää minut oikealla tiellä, kihloihin meno merkitsee minulle naimisiinmenoa tulevaisuudessa ja sitä että olen tosissaan jonkun ihmisen kanssa.

Muslimitkin voi rakastaa.

Annan lehtihaastatteluja, tutustun netissä uusiin ihmisiin, teen keskusteluja elämästäni, huomiotako mä sillä haen, mitä mä oikein yritän? Kuinka moni mulle on katkeroitunut siitä. Mä haluan että mitään ei peitellä tai asiat kerrotaan sellaisena kuin ne on. Jos joku muu ei halua kertoa elämästään, minä teen sen. Olen sanonut jokaiselle joka mua haukkuu että "mene sinäkin, kirjoita elämästäsi nettiin ja katso ketä kiinnostaa". Oikeasti se on hyvä että kuitenkin itse loppujenlopuksi päättää mitä nettiin kirjoittaa ja ihmiset tietää sun elämästä tasan sen verran mitä itse haluat ja jos joku kokee tietoa tonkimalla tietävänsä enemmän, se saa elää siinä luulossa. Kuitenkaan mitään mitä en halua, ei päädy nettiin. Mä oon silti miettinyt etten nykyään halua enään kertoilla asioita niin paljon koska en jaksa typeriä ihmisiä ja koen ettei kirjoittelusta ole niin paljon hyötyä että kuluttaisin siihen energiaani. Blogi saa olla tästedes ainoa jonne kirjoitan jotain, jos kirjoitan!
Olen erilainen. Kaikilla ihmisillä on oikeus luokitella itsensä erilaiseksi ja kaikista inhottavinta on kun joku tulee sanomaan ettei ole oikeus kutsua itseään erilaiseksi. Jos minä koen itseni erilaiseksi, sehän on hyvä juttu ja mulla on siihen täysi oikeus koska ei varmaankaan tästä maailmasta löydy kahta täysin samanlaista ihmistä.
Olen varmaan parin vuoden sisällä muuttamassa Irakiin. Maalla on melko huono maine ja suomalaisia pikkuteinejä ja vähän isompiakin se kauhistuttaa ja kaikki huonot puolet, viat ja muut etsitään minusta, Irakista, miehestäni ja uskonnostani. Kannattaa varmaan ottaa huomioon se, että kaikki ihmiset ei suinkaan stressaa tulevaisuudesta ja ajattele "entä jos"- asioita vaan elää tässä hetkessä, kuitenkin maan pinnalla. Joka kerta kun teen keskustelua johonkin, kaikki mun sanomiset käännetään nurin, tehdään omia oletuksia ja päälle vielä muutama kiva haukkumasana. Mä ajattelen paljon asioita, mutta kuka tosissaan luulee että alan näyttämään tippaakaan heikompaa puolta joillekin aivottomille junteille jotka kääntää ne positiivisetkin asiat nurinpäin ja keksii omia juttuja?

Koraanin kieli arabia on maailman kaunein kieli.

Tässä voin rehellisesti myöntää että monesti suren yksin sitä mitä mä oikein haluan, pelottaa mennä Irakiin, pärjäänkö elämässä, kuinka jaksan olla aina hyvä tyttö rakkaalleni kun joskus on niin vaikeaa, mitä jos kuolen pommiin ja rakkaani saa syytökset päällensä koska on tuonut minut sellaiseen maahan, onko mun elämä siellä tylsää, voinko olla onnellinen maassa jossa kaikki puhuu eri kieltä ja kulttuuri on päinvastainen, onko siellä edes tietokonetta ja toimivaa nettiä (kyllä, tätäkin mietin), pystynkö olla hyvä muslimi... Tämä on sitä heikkoutta jota ei mielellään paljastais ihmisille jotka haluaa mulle ja vieläpä maailman kilteimmälle poikaystävälleni pahaa ja varmasti salaa toivovat meidän eroavan (rivien välistä lukua oon harrastanut).
Multa kysellään kaikkea ja jos sanon vain positiivisia asioita niin haukutaan miksen uskalla myöntää totuutta. Kuinka kauheaa se on jos minä en halua olla suomalaisen miehen kanssa vaan menen mielummin karvakäsisen irakilaisen kanssa ja jopa uskallan olla hänen kanssa onnellinen!? Enhän minä voi olla onnellinen kun muutama nainen on joutunut pettymään monikulttuurisessa suhteessa. Munhan pitäisi olla alistettu ja epävarma ja raukkis.

 Uskon että loppujenlopuksi nämä ihmiset jotka lähettelee surullisen katkeria kommentteja, ovat epävarmoja eivätkä halua muiden olevan onnellisia. Jos joku irakilainen on pettänyt omaa naistaan, varmasti minunkin mies tekee näin. Aivan varmasti joudun kotiorjaksi Irakiin, olen alistettu, mua hakataan ja kaikkea muuta. Mä en mieti tällä hetkellä asioita "mitä jos"-tavalla, koska jos ajattelen rakkaani tekevän samalla tavalla kuin muutama prosentti hänen maailaisistaan tai mietin kaiken maailman alistamisjuttuja, mähän sekoaisin lopullisesti ja sitten se ero vois ollakin ajankohtainen. Siksikö ihmiset eroaa kun ne ajattelee liikaa "mitä jos" juttuja monikulttuurisessa suhteessa?

Miksi ihmiset ei hyväksy sitä että elän tässä hetkessä vaan heti se käännetään niin että kiellän itseltäni kauhean totuuden että miehestäni tulee sellainen. Mua melkein naurattaa sellaiset ihmiset ja en kyllä yhtään ihmettele miksei sen tyyppinen pysty olla suvaitsevainen tai asettumaan toisen puolelle. Tässä hetkessä eläminen ja onnellisuuden tavoitteleminen on eri asia kuin totuuden kieltäminen. Mä voin sanoa lukeneeni ja kuulleni monenlaista juttua ja suhtaudun niihin vakavissani ja toki huonoina hetkinä tulen niitä ajatteleeksi syvällisemmin mutta yleensä pyrin olemaan postitiivinen ja ajatella hyvää.

Minä siivoamassa...

Siitä kun olin 13-vuotias nuori, ehkä lapsikin, oon kasvanut todella paljon. Muistan alussa vihasin kaikkia ihmisiä. Olin ennakkoluuloinen, inhosin lestadiolaisia, vihasin maahanmuuttajia, olin kontrolloiva ja etsin jatkuvasti itseäni enkä osannut päättää, ollako rohkea vai säälittävä. Olin varmaan samanlainen mitä moni tällä hetkellä on mua kohtaan. Tämän vajaa neljän vuoden aikana oon muuttunut niin paljon että en tunnista itseäni enään. Esittäminen ja kiroilu on vaihtunut vähän kypsempään tapaan, hiljaa olemiseen. Edelleen sorrun siihen että jos joku ei mua miellytä, saatan luoda melko pahan katseen. Tämäkin varmaan siitä kun itse saan  paljon pahaa sanottavaa netissä ja vielä joskus pitkiä säälittäviä katseita kun kaupungilla kävelen miehen kanssa. Ihmiset ajattelee mun olevan edelleen se säälittävä 13-vuotias jolla oli tarve hakea huomiota. Olen alkanut seurustelemaan siinä iässä, mutten enään ole pieni lapsi vaan puolen vuoden päästä virallinen aikuinen. Sossuilmoituksia on periaatteessa enään turha tässä vaiheessa tehdä kun silläkin uhattiin joskus netissä. Joskus sitä on itsekin vaikea tajuta etten ole enään se teini vaan melkein aikuinen!

 Ihan seurustelun alussa kun ei toista tuntenut, olin niin epävarma ja ns. "vaimon velvollisuudet" ei multa onnistunut millään tavalla eikä onneksi tarvinnutkaan onnistua vaikka kovin jo haaveilin siinä iässä muka sellaisestakin. Nyt kun ajattelee, musta on itseasiassa tullut oikein hyvä vaimo (vaikken vielä naimisissa ole). Pidän talon siistinä ja hoidan kaiken pyykinpesusta ruuanlaittoon ja itsestä huolehtimiseen ja saan siitä paljon hyvää oloa. En ois uskonut että tämä kaikki mitä teen (ja mitä joskus vihasin) on tehnyt minusta paljon nöyremmän ja ystävällisemmän ihmisen. Jos mulle olisi sanottu viisi vuotta sitten että tuun tykkäämään siisteydestä ja rakastan koko sydämestä miestä joka tulee aivan erilaisesta maasta, olisin ihmetellyt ja haistattanut pitkät paskat etten palvele ketään enkä tee vapaaehtoisesti mitään.

Onnellisuus riippuu itsestä, minä ainakin olen onnellinen näin.

Mä tykkään huolehtia taloa, laittaa ruokaa, siivota koska saan siitä myös itselle hyvää mieltä. Siitä edestä mä saan paljon isompia asioita, mihin mulla ei olisi mahdollisuus jos en olisi rakkaani kanssa. Meille molemmille tärkeintä on että kumpikin arvostaa toisen työtä ja sitä että meillä on toisemme. Silti me molemmat muistamme että meillä on eri tehtävät ja me olemme mies ja nainen, emme siis millään tavalla eri arvoisia vaan erilaisia ja vaikka kuinka joku yrittää ratkaisumme vääntää alistamiseksi sitä se ei ole, koska enhän mä muuten olisi onnellinen. Mun mielestä on parempi että irakilainen mies saa tuntea jollain tavalla ylemmyydentunnetta koska se saa miehen oikein loistamaan ja olemaan paljon ihanempi ja arvostavampi mua kohtaan. Mun puolesta miehellä saa olla vähän enemmän valtaa ja omistaa enemmän kaikkea ja olla "yläpuolella" muttei se tietysti oikeuta kumpaakaan haukkumaan tai syrjimään toista sukupuolen vuoksi. Harmi vaan että moni tekstin perusteella tulkitsee tämän alistamiseksi eikä tajua sitä että se voi olla meille molemmille parempi kuin se että mä hallitsisin kaikkea ja rakkaani eläis mun rahoilla, vois miehelle tulla aika raukka olo.

Tää nyt menee vähän irakilaisesta höpöttämiseksi mutta haluan sanoa vielä että heillä on kaiken lisäksi älyttömän hyvä huumorintaju. Mä oon saanut niin paljon täältä hyviä kavereita ja aina kun menen johonkin, joku sanoo terve ja kyselee mitä minulle ja miehelle kuuluu. Työkaverit on sitten vielä parempia kavereita, heidän kanssaan tulee niin hyviä juttuja ja en voisi kuvitellakaan tekeväni töitä ilman niitä. Vaikka kyseessä on vieraita miehiä, Suomessa se ei ole niin tarkkaa vaikka ollaan kavereita kun taas Irakissa moni voi tulkita sen väärin. Molemmilla pojilla on paljon kokemusta monista maista ja eurooppalaisista, siksi heidän kanssa on helppo puhua pelkäämättä että loukkaa toista.

Mun tarkoitus oli varmaankin nyt vähän viisastella ja pistää muutkin ajattelemaan itseään ja tätä elämää. :) Kaikki jotka sanoo mulle inhottavasti, kuinka paljon olen kokenut ennakkoluuloa neljän vuoden aikana on tehnyt minusta ehkä kiltimmän ja suvaitsevamman muita ihmisiä kohtaan. Olen saanut tehdä omat valinnat itse, se saa hyväksymään muutkin paremmin ja kunnioittamaan jokaisen valintoja. Minäkin teen virheitä, en ikinä yritä esittää mitään (vaikka kovasti niin väitetään) enkä tunne olevani tippaakaan rohkeampi kuin muut! Kadehdin moniakin ihmisiä ja jos alkaa ärsyttämään toisen elämäntyyli tai ulkonäkö, mitä se oikeasti loppupeleissä hyödyttää haukkua. Mä voisin tehdä kilometrin pituisen listan siitä mistä en tykkää tässä elämässä mutta koen että helpompi lopettaa tähän.

Hyvää tiistaita, mä meen herkuttelemaan suklaamuffinseilla ja suunnittelen seuraavaa postausta joka liittyy varmaankin kosmetiikkaan ja kauneuteen! :)

ALE

Taas on alennuksia ilmestynyt nettikauppoihin ja kun niitä tutkiskelin (ihan itseni kiusaksi, kun en saa nyt ostaa mitään) niin löysin muutaman kivan jutun jonka jaan teillekin.

Kirkas neonpinkki neule löytyy itseltä valkoisena, mutta tätäkin versiota oon ajatellut ja tosi hyvä juttu että se on nyt puoleen hintaan. Oon nähnyt tämän jonkun päällä kaupungilla ja voin sanoa että todella ihana ja näyttävä neule. Kangas on kestävää ja itsellä ei ole monen pesun jälkeen muuttunut miksikään.
Musta pitsipaita on sifonkia eli ei kovin kuuma. Muut värit oli suurinpiirtein loppuunmyyty, tätä oli vielä muutama koko jäljellä. Pitsisiä kurkistusaukkoja ja kevyt materiaali, ihana!
Mustat avokkaat, jotka voisin ostaa heti. Harmi ettei tämäkään malli sovellu yleensä mun jalalle koska mä tykkään eniten juuri tällaisesta mallista.
Pinkkinen jättilaukku löytyy myös alennuksessa ja on aika kestävän oloista materiaalia, mitä kaupassa joskus kokeilin. Ois ihana saada vähän väriä laukkukokoelmaan kun mulla on vain yksi valkoinen laukku ja muut mustia.

H&M:n alesivuille pääset tekemään ihania löytöjä TÄSTÄ!

Löytyikö suosikkia vai oletko kenties jo shoppaillut alessa? Myös muita nettikauppojen alesivuja voi vinkata mulle. ;)

Sinivalkoinen suosikki

Moi!
Mä oon niin tyytyväinen että sunnuntai koitti ja mun ei tarvitse mennä mihinkään! Eilinen venyi aamuseitsemään asti ja vähän huonosti nukkuneena heräsin tässä kahden aikaan. Päivä on koitettu selvitä nyt kanasalaatin ja cappuccinon voimin sekä vähän järjestämällä kotia kun muutaman päivän aikana sitä on tullut vähän sotkettua eikä kukaan ole ehtinyt siivota. Mä tein eilen pidemmän työvuoron jotta tämä päivä olis vapaa ja mä oon itseasiassa nyt oikein tyytyväinen että tein ylipitkän työvuoron eikä mun tarvinnut herätä tänään yhdeltätoista. Viikonlopusta on kuitenkin taas selvitty ja uusi viikko alkaa ja vapaat!
        Viime viikolla postipaketissa oli kaksi mekkoa, ekan esittelin edellisessä postauksessa ja nyt tulee tää toinen joka saavutti juuri mun suosion yksinkertaisuudessaan ja tyylikkyydessään ja iloisen pirteässä värissään.

 Ihana! Aika tiukka malli ja varmaan käytän tätä enemmänkin joko paksumpien farkkulegginssien kanssa tai vetäisen päälle jonkun hameen, muuten aika "paljas." Tykkään ihan hirveästi tuosta väristä ja oon iloinen että otin vaaleansinisenä enkä tummansinisenä mikä oli vaihtoehto.
Arvatkaa mitä rakas sanoi kun toi paketin mulle yks päivä ja nostin tämän sieltä esiin? "Se sopii mun isälle, näyttää tosi isolta" ja arvaa meinasinko potkasta koko tyypin huoneesta ulos sen jälkeen kun tää olikin sopiva mulle. Kuinkahan isona se mua oikein pitää, koska tää on just sopiva. :D

 Mekko on tilattu Huuto.netistä myyjältä joka myy ihan uusia vaatteita. Näitä löytyy vielä myytävänä 14 kpl molemmissa väreissä, sivulle pääset TÄSTÄ! Hinta tosiaan on sen n. 16 euroa ja päälle vielä 5 euron postimaksut. Useammassa vaatteessa postikuluja yhdistellään.

 Kultaiset napit on tässä mekossa parasta, ne tekee tästä tyylikkäämmän ja mielenkiintoisemman. Alla näkyy vähän paremmin sitten olkapäillä olevat "korostukset" ja lisäksi niistäkin löytyy kultaiset napit.

Päivän kanasalaattiannos. En ole siirtynyt terveelliseen ruokavalioon. Väsyneenä, vastaheränneenä ei vaan tee mieli kovin raskasta ruokaa. ;) Tämä oli muutenkin tosi hyvää! Sitten voiskin mennä vetämään kilon karkkia, pussin popcornia ja pullon Pepsiä...

Lopuksi vähän turkkilaiskuubalaista menoa Nayerilta ja Pitbullilta, mahtava biisi! Hitto että toi nainen on nätti, turkkilaiset naiset kun on...

Hyvää sunnuntaita! :)

Mustavalkoinen ja hattupää

Moikka!
Meille on kotiutunut kaksi kanariatyttöä lisää ja ovat molemmat oikein ihania ja sieviä pikkuisia!
Eilen aamulla lähdimme ajamaan kohti Ruotsin Luulajaa (ruots. Luleå) ja kolme tuntia kesti matka. Ekaksi ajoimme juna-asemalle josta haimme linnut ja kaverin joka toi ne sinne Tukholmasta. Linnuilla oli tilava häkki ja riittävästi vettä ja ruokaa eikä ulkona ollut onneksi helle, päätimme siis mennä vielä ihailemaan kaunista keskustaa. Ilma Ruotsissa oli tuhat kertaa parempi kuin Pudasjärvellä jossa on satanut joka päivä. Käveleskelimme, kävimme ravintolassa nauttimassa buffetista, kiertelimme isoja kauppoja ja muutaman tunnin jälkeen lähdimme kotiin päin. En olekaan käynyt ennen Ruotsissa, vaan pelkästään rajalla, Haaparannassa, jos nyt ei lasketa lentokentän välilaskua kun mentiin Irakiin.
Tottakai piti pysähtyä melkein puolivälissä Ikeaan ja kävästä vielä Tornion kauppakeskuksessa. Ikeasta ostin silityslaudan, pari tyynyä, vähän keittiötavaroita ja käsipyyhkeitä. Loppumatka oli sitten kiva ihailla kahta kaunista lintua jotka oli niin ihmeissään siitä mitä tapahtuu, raukat kun koko päivän oli matkalla.

 Vasemmalla jo yli vuoden meillä ollut Lalo, poikalintu. Uudet tulokkaat on mustavalkoinen ja "hattupäinen" kultainen lintu. Katsokaa miten upeat siivet etummaisella linnulla on!

 Mustavalkoinen lintu on harvinainen ja erittäin suosittu Suomessa ja siitä saa maksaa yleensä yli 100 euroa. Ruotsista on mahdollisuus löytää näitä enemmän jos tietää kasvattajan joka näitä myy.

 Toinen lintu, tämäkin on aika erikoinen kun omistaa hiukset. Muuten väritykseltään aika normaali, mutta kuinka ihanat voi hiukset linnulla olla!? Mä oon onnellinen että omistan nyt hiuksilinnun. Minun palleroinen. ;)

 Lalo<3 Nazaa (tyttölintu) en halunnut kuvata kun se hautoo nyt neljää munaa. Se on myös erotettu muista kuvassa näkyvällä vihreällä verkolla, kun muut tytöt häiritsi niin paljon sitä.

 Kuinka upea kanarilintu voi olla?

Ja kuinka suloinen voi toinen olla?

Lintuja on nyt yhteensä neljä. Kolme tyttöä ja yksi poika ja paremmat mahdollisuudet saada poikasia. Me olemme kysyneet paljon ammattilaiselta, Ruotsissa asuvalta kurdikasvattajalta neuvoa ja jos jotain kiinnostaa tai on hankkimassa kanarialintuja, voin vastata parhaani mukaan kysymyksiin.
Kahta poikaa ei saa laittaa samaan häkkiin, ne voi vahingoittaa toisiaan mutta tyttöjä saa olla yhtä poikaa kohden montakin niinku meillä. Vaikka nämäkin tappelee keskenään (koko eilisillan) niin ne ei silti vahingoita toisiaan vaikka kannattaa silti vähän seurata.
Suomessa näistä väreistä saa maksaa reilusti yli 100 euroa ja tavallisista noin 80 euroa. Kasvattajalta, kaverin ansioista me maksoimme näistä n. 60 euroa kappale.
Kyseinen kurdimies myy lintujaan myös Suomen eläinkauppoihin. Kanarialintujen hinta Suomessa on siis noin 80-130 euroon kappale ja enemmän niitä löytyy Etelästä ja eniten Helsingistä ainakin tällä hetkellä.
Kaksi uutta tulokasta on todella äänekkäitä ja livertelee (pojat ei monestikaan päästä liverteleviä ääniä) ja onkin saanut vähän tottua että talossa kuuluu kokoajan lintujen ääniä kun ennen vain silloin tällöin poika lauleskeli ja tyttö piipitti! Kun on kaksi tyttöä lisää, sen kyllä huomaa! Oon nyt niin ihastunut meidän kaikkiin lintuihin, jokainen on mulle yhtä tärkeä ja kaikki on tosi kauniita!<3

Mennään sitten tän päivään lemppariasuun. Posti toi mulle vihdoin Huuto.netistä tilaamani vaatteet, sinivalkoraidallisen mekon ja tummansinisen pitsimekon, molemmat tosi ihania! Täällä on ollut koko päivän niin surkea valaistus, että päätin kuvata vaan päällä olevan asun ja muut vaatteet esittelen sitten myöhemmin.

Rakas osti eilen mulle Ruotsista kauniit korvikset ja en nyt saa mieleenikään mikä se kauppa oli josta nämä ostettiin<3

Mekko on kaksiosainen. Pitsipaita ja alla oleva kukallinen toppi ovat erikseen ja niitä on tarkoitettu pidettävän yhdessä. Tummansininen pitsipaita on sen verran läpinäkyvä että se vaatiikin alleensa jotain muuta ja mä tykkäsin kaikista eniten kukallisesta "alustopista."

Mekko | Huuto.net
Sukkikset | H&M
Korvikset | Lahja rakkaalta

Ja ettei tää postaus nyt ihan oikeasti olisi tarpeeksi sekava jo, loppuun heitän vielä kirja-arvostelua pitkästä aikaa, koska lukijoiden joukosta löytyy aivan varmasti samanlaisia lukutoukkia kun minä ja kirja oli todella hyvä!

Tarina Nigerialaisesta naisesta pysäytti ajattelemaan kuinka hyvin asiat itsellä on. Tämä ei ole oikeastaan mikään Islamin huonoja puoli näyttävä kirja vaan enemmän kokemukset ja tarina perustuu kulttuuriin ja Afrikan yhteiskuntaan. Takateksti ei anna sitä kuvaa, millainen kirja oikeasti on koska siinä puhutaan alaikäisenä avioitumisesta ja kivityksestä jotka voi antaa väärän kuvan lukijalle kirjan tapahtumista. Mutta suosittelen lukemaan, todella ihana kirja vahvasta naisesta! Alla vähän takakannen tekstiä.

"Safiya Hussaini Tungar Tudu avioitui 13-vuotiaana ja sai miehensä kanssa neljä lasta. Kaksi lasta kuoli ja miehen suku painosti miestä hylkäämään Safiyan.
Kolmen järjestetyn avioliiton jälkeen Safiya valitsi itse miehen joka lupasi mennä tämän kanssa naimisiin. Kun Safiya tuli raskaaksi, mies perui lupauksensa ja Safiyalle langetettiin kivitystuomio aviottomasta lapsesta."

Hyvää viikonloppua! :)

10 askelta kesään- Piristys ja Unelmat

10 askelta kesään haasteet jatkuu! Tällä kertaa yhdistin kaksi aihetta, Piristys ja Unelmat, koska ne muistuttaa toisiaan ja ovat periaatteessa samaa tarkoittavia.

Miten haluan yllättää läheiseni näin kesällä, mitä teen että muut tulisivat iloiseksi? Mitkä asiat piristävät minua ja tekevät iloiseksi?

Mitä asioita minä haluaisin tehdä nyt kesällä, mitkä ovat minun unelmia? Näistä asioista saatte kuvia kollaasin muodossa, kerron niiden merkityksen ja vähän muitakin ajatuksia.

1. Rakkaus, sitä kannattaa aina piristää tekemällä yhdessä asioita, juttelemalla, olemalla toisen lähellä ja rakastamalla. Kesä antaa mahdollisuuden tehdä enemmän asioita. Tänä kesänä me rakkaani kanssa olemme paljon jutelleet tulevaisuudesta, tunteistamme ja kaikesta mistä vaan voi jutella. Olemme tehneet kävelyretkiä yhdessä, nauttineet kaupungilla lämpimästä ilmasta, uineet yhdessä, tehneet töitä yhdessä ja katsellut yhdessä kivoja ohjelmia. Kesää on vielä paljon jäljellä ja suunnitelmiakin on, tarkoitus olisi huomenna lähteä yhdessä Ruotsin puolelle autolla ja samalla hakea kaksi uutta perheenjäsentä meille.

2. Kesä ja aurinko. Jos ei vain ole liian kuuma, mielelläni nautin auringosta ja lämmöstä ja teen vaikka kävelyretkiä Oulun torille aina kun pääsen vain. Kaikista parasta kesässä varmaan on se, että pystyy  olla ulkona enemmän ja tehdä kaikkea kivaa! Jos ilmat lämpenee tästä +9 asteesta, tuntuis ehkä enemmän kesältä. ;)

3. Yksinäisyys ja omat asiat, tykkään tehdä näitä paljon. Joskus on kiva nauttia yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta vaikka istuttaen kukkia tai ottaen kuvia ja tehden kävelyjä kauniilla ilmalla. Mä olen ihminen, joka tarvii omaa aikaa ja rauhaa.

4. Islam ja Koraanin kuuntelu/lukeminen. Tänä kesänä Islamin merkitys on korostunut ja olen oppinut paljon uusia asioita ja kertaillut vanhoja asioita. Tykkään istuskella tuntikausia kirjoittelemassa rakkaan Profeetta Muhammedin elämästä ja opiskella Islamin uskon sääntöjä.

1. Läheisiä ihmisiä tykkään piristää herkullisilla kakuilla mitä leivon vähintään kerran viikossa. Rakkaani ainakin on tullut hyvin iloiseksi kun olen tuonut hänen töissä ollessa palan appelsiinisuklaakakkua ja kupin cappuccinoa.

2. Kauniit korut tuo kivan piristyksen jokaiseen asuun. Tällä hetkellä omistan kaksi kaunista helmikorua ja haluaisin saada hieman värikkäämpiä koruja lisää. Kesällä tällaiset korut on näyttäviä, ne saa tylsimmäkin paidan näyttämää paljon kauniimmalta. Mielestäni kesä on parasta aikaa värikkääseen pukeutumiseen ja silloin uskaltaa ottaa enemmän riskejä pukeutumiseen koska ei tarvitse peittää vaatteita toppatakeilla tai kaulahuiveilla.

3. Mansikat, mun lempparit! Mä teen usein mansikka-punaherukkarahkaa, jolla oon tehnyt hyvän mielen niin rakkaalleni kuin itselleni. Tänä kesänä haluaisin poimia/ostaa enemmän mansikoita ja syödä niitä myös sellaisenaan ja jäätelön kanssa.

4. Lukeminen, yksi rakkain harrastukseni. Nykyään ei ole löytynyt kovin paljon kirjoja, mutta Oulun kirjasto tarjoaa todella hyvät valikoimat ihania elämäntarinoita ja muita Afrikka ja Lähi-Itä-aiheisia kirjoja. Muutama päivä sitten löysin ihanan kirjan Nigerialaisesta musliminaisesta, jonka kerkesin lukea parissa tunnissa loppuun. Siitä voi tehdä esittelyä jossakin postauksessa jos muitakin kiinnostaa tämäntyyppiset elämäntarinat. Toivoisin paljon että pääsisin useammin Oulun kirjastoon, josta oon löytänyt niin paljon luettavaa kun vielä Oulussa asuin.

1. Muoti, värikkäät vaatteet, haluaisin saada niitä enemmän vaatekaappiini. Tänä kesänä haluan suosia uusia lempivärejäni, turkoosia, kirkasta sinistä, vaaleanpunaista, keltaista ja pinkkiä!

2. Meikkaaminen ja kynsilakat. Kesällä mulle on tullut myös uusi kynsilakkasuosikki, turkoosi lakka. Suosin lakoissa vaaleampia voimakkaita sävyjä. Kesäfiilistä saa lisää meikkamalla ja laittautumalla kesän kunniaksi joka päivä ja kauniiden vaatteiden lisäksi laittamalla niihin sopivaa luomiväriä.

3. Jäätelöä! En ole varmasti ainoa joka tykkää syödä kesällä jäätelöä. Tämän kesän ainoa himo on kaikki "jäiset" jäätelöt, esimerkiksi Ässä Mix-mehujää ja jääjuomat.

4. Viime aikoina koti ja teranssi on saanut lisäystä värikkäistä kukista. Takapihalle on saatu myös ihana kasvimaa, jossa kasvaa kaikkea kesäkurpitsasta ihaniin sipuleihin. Kesällä on mahdollisuus saada kukat kukkimaan ja kasvit kasvamaan ja siispä tämän kesän piristys ja tavoite on ostaa muutama ihana kukka vielä lisää ja tietysti mahdollisiman kirkkaissa väreissä!

Hyvää keskiviikkoa! :)

Vastauspostaus part 3

Moikka!
Vielä viimeinen vastauspostaus tulee tässä, sen jälkeen jatkuu taas ihan normaalit postaukset. Tulossa on ainakin haastepostauksia sekä normaalikuulumisia ja vähän tuotearvosteluja kosmetiikasta. Kuvituksena toimii tänään otetut kuvat.

Uskonto

Milloin käännyit nykyiseen uskontoosi?
- Noin kolme ja puoli vuotta sitten.

Missä vaiheessa lopetit edellisen uskontosi seuroissa käymisen yms. ja mitä sun vanhemmat siihen tuumivat?
- En muista tarkkaan, koska en lopettanut tai tehnyt mitään yhtäkkiä vaan pikkuhiljaa. Vanhemmat ei mitenkään ihmeellisesti reagoinut, varmasti tiesivät jo etten halua kuulua uskontoon.

Meetkö suviseuroihin kun ne ovat samalla paikkakunnalla missä asut? Ja mitä mieltä oot kun ne on siellä?
- Varmaan käväsen katsomassa ja itseasiassa musta on kiva käydä siellä katsomassa jos vaan mahdollista. Ja kiva että ne on täällä, saattaa nähdä sukulaisiakin jos ne tänne eksyy meitä katsomaan.

Irakin kasveja, kasvaa hyvin täällä Suomessakin.

Mikä sinua estää olemasta hyvä muslimi?
- En halua kiirehtiä ja kun nyt oon täällä Suomessa ja teen työtä jossa myydään muslimeille kiellettyjä juttuja, se estää tavallaan rukoilemasta ja olemasta muutenkin hyvä.

Oliko sinulle vaikeaa vaihtaa uskonto, oliko vaiheita jolloin vain tuntui että mistään ei tule mitään?
- Mulla on ollut vaikeita vaiheita, mutta uskonnonvaihtaminen ei ole kuitenkaan ollut mikään niin iso juttu mitä ois kuvitellut.

Oliko jotain sääntöä vaikea omaksua, esim. piirtämistä, musiikkia tai pukeutumista?
- Islamissa on vapaus valita mitä noudattaa ja oikeastaan mikään ei ole ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Mä pidän tietyt rajat asioissa, en esimerkiksi juo tai polta ja mulla on periaate että olen aina saman miehen kanssa ja mieheni tulee olla hyvä muslimi.

Koetko että Islam on sydämessäsi?
- Oikeastaan tuntuu ettei se enään ole siellä asti mutta onneksi viime aikoina oon "löytänyt" sen uudestaan ja tavoitteena on tulla hyväksi muslimiksi.

Oletko kokenut painajaisia tai pahoja kuvia ennen nukkuumaanmenoa jotka voi liittyä Islamiin paluuseen? (muotoilin kysymyksen näin, helpompi vastata)
- Mulla ei ole oikeastaan koskaan tullut mitään "pahoja unia" varmaankin sen takia, koska en koe uskonnonvaihdosta niin isoksi jutuksi. Mutta jokainen ihminen on erilainen, toiset reagoi voimakkaammin muutoksiin ja pahat unet ja mielikuvat voi olla yksi merkki.

Oletko katunut päätöstä missään vaiheessa, siis uskonnon vaihdosta?
- En ikinä!

Onko sukulaiset miten ottaneet kantaa nykyiseen uskontoosi?
- Uskoisin että minusta on puhuttu, mutten itse ole kuullut mitään negatiivista mistään.

Ovatko homot ja lesbot Islamissa kiellettyjä asioita?
- Kyllä.

Mikä sai sinut vaihtamaan uskontoa?
- Rakkaani tutustutti minut ja alussa käännyinkin hänen mieliksi ja kokeillakseni, mutta huomasin että Islam sopii mulle ja haluan olla muslimi.

Mitä hyviä ja huonoja puolia on Islamin uskossa?
- Hyviä puolia on molemminpuolinen kunnioitus perhettä ja avioimiestä kohtaan sekä kohteliaisuus. Huonoja puolia on se, että Islamia on periaatteessa todella vaikea tulkita yleensäkään ja yhdellä lauseella voi olla monta merkitystä jotka käännetään sitten ihan väärin, koska Koraani on kirjoitettu alkuperäisellä vaikealla arabialla, se aiheuttaa siis joskus ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä.

Olitko ennen lestadiolainen?
- Kyllä.

Mikset halunnut olla enään edellisessä uskonnossasi?
- Koin ettei sen uskonnon säännöt olleet minua varten eikä siinä uskonnossa voinut tehdä omia valintoja joutumatta ehkä tuomituksi.

Miten kaverisi suhtautuivat kun vaihdoit uskontoa?
- Suurin osa hyvin jos ei lasketa ihmistä joka on aina ollut hieman pinnallinen omaa napaansa katsova ihminen ja on niin surullisen ennakkoluuloinen ja ylpeä.

Uskotko, että tule orjallisesti noudattamaan kaikkia Islamin pienimpiäkin sääntöjä?
- En. Mä aion aina meikata ja laittautua, niinkuin aika moni muukin muslimi. Mä voin silti olla hyvä.

Kulttuuri (ja Irak)

Onko sulla kavereina suomalaisia tyttöjä, joilla on ulkomaalainen poikaystävä?
- Ei ne varsinaisesti kavereita ole, mutta tunnen muutaman.

Miten kommunikoit Irakissa miehes sukulaisten kanssa, jos et kurdia oikein osaa puhua?
- Osaan vähän kurdia ja kuukauden aikana opin ymmärtämään todella paljon. Elehtimisellä, muutamilla sanoilla jotka opin, eikai me muuten voitu puhua.

Millainen ilmasto Irakissa on?
- Talvet melko kylmiä (+0-15) ja kesät todella kuumia (+37-47). Mutta jos siellä on vaikka 47, se on sama kuin Suomessa 30. Täällä 47 astetta ois liian kuuma ja mahdoton mutta siellä se on helleilma.

Paljonko Irakiin maksaa lennot?
- Halvin päälle 600 euroa, riippuen milloin meet ja mitä kautta.

Haluatko takaisin Irakiin?
- Kyllä mä haluan mutta se on eri asia kun olen siellä, miten sopeudun ja opin kielen yms.

Mitkä asiat sinua ärsyttivät Irakissa?
- Naisten asema pienemmissä kaupungeissa/maalla, hullu liikenne (se on hauskaa mutta hirveän vaarallista) sekä se että siellä on niin vaikea rahayksikkö (dinaari). Lisäksi kesällä tahtoo olla liian kuuma siellä.

Mikä Irakissa oli parasta?
- Halvat hinnat, ystävällisyys ja vieraanvaraisuus.

Oletko varma että haluaisit jonain päivänä asua niin erilaisessa ympäristössä ja kulttuurissa?
- Sanoisin että olen varma, mutten voi sitten sitä sanoa kuinka kauan menee tottua siihen.

Mitä osaat sanoa kurdiksi esimerkiksi?
- Perustervehdykset, kiitämiset, paljon sanoja jotka auttaa vaikka kaupassa, vieraiden kanssa, puhumisessa. Ymmärrän kuitenkin enemmän mitä oisin kuvitellut. Joskus sitä itsekin ihmettelee että, ai mä ymmärsin tuonkin. ;)

Opetteletko rakkaasi kieltä?
- En varsinaisesti opettele mutta kyselen aina mitä sä nyt puhut, mitä tuo on kurdiksi yms. Ja rakkaani puhuu mulle aika paljon kurdia ja käskee mua kurdiksi, samoin meidän kurdikaverit jotka ihan vahingossa puhuu mulle kurdia. Meidän parhaimmat kaverit ei tosiaan osaa edes kun muutaman sanan suomen kieltä. :D

Harrastukset&vapaa-aika

Mitä teet vapaapäivinäsi yksin?
- Siivoan, leikin lintujen kanssa, olen tietokoneella, ajelen mopolla, käyn kävelyllä ja otan kuvia, leivon,  olen rakkaani kanssa...

Tykkäätkö käydä lenkillä?
- En yhtään! Mielummin kävelen vain ottaakseni kuvia ja nauttiakseni hyvästä ilmasta!

Mitkä ateriat te syötte kotona päivittäin?
- Aamupala, ruuat, välipalat mutta ei mitenkään kovin säännöllisesti.

Teetkö sä aina ruuat?
- En. Rakas tekee monesti itselle syötävää tai meille molemmille ja toisinpäin. Eilenkin rakkaani kokkasi kun mun piti laittaa hiuksia/meikata. ;)

Mitä ruokaa tulee useinmiten syötyä?
- Paistettuja peruna-, tomaatti- tai sipulikananmunia, perunaa, riisiä, kurdilaista ruokaa, rahkaa, kaikkia herkkuja, sipsiä, capuccinokahvia, hullusti teetä...

Onko sinulla montaa tai yhtään tyttökaveria?
- Muutama hyvä ystävä.

Oletko menossa Helsinkiin kesällä?
- En osaa sanoa, riippuu vähän.

Väriä hiuksiin

Moi! Tänään on maanantai ja heti aamusta värjäsin hiukset. Mähän oon tapellut näiden kanssa jo pitkään. Ekaksi mulla oli omaan makuun liian tummat, värjäsin ihanalla kylmänvaalealla sävyllä vaaleaksi ja olin niihin pitkään tyytyväinen. Mutta, halusin vaaleammat ja siispä menin sekoittamaan vaalennusvoiteen päähäni ja sen jälkeen mun hiukset ei ole ollut yhtään hyvät.

Kampaamon jälkeen tummemmat hiukset vaaleni lähes samaan ja muuttui kellertäväksi mutta onneksi silti paremmaksi mitä ne ennen sitä oli. Tänään värjäsin samalla kylmänsävyisellä värilläni hiukset uudestaan (lähinnä juurikasvun) ja tiesin jo alusta asti että pää pysyy nyt pari päivää melko sinisenä ennenku lopullinen väri paljastuu. Alle jätin edellisen värin enkä lähtenyt tuhoamaan hiuksia enempää. Sävyjä saattaa olla siis miljoona mutta se ainakin antaa enemmän luonnollisuutta eikä tarvitse kokoajan värjäillä ja tasoittaa väriä.

Nyt mennään sinertävällä päällä ja odotellaan että ne kohdat saisi enemmän vaaleaa väriä, en stressaa siitä koska kuvissa sininen/harmaa sävy korostuu kun taas peilissä ei näy niinkään. Alla huomaatte hieman "tummempaa" sävyä, aika kellertävää, mutta musta tuo on aika kiva kun se on vain latvoissa ja päältä sitten enemmän tuhkainen.

Mulla on mielessä nyt liukuvärjäys näille, mutta toistaiseksi en ole menossa nyt vähään aikaan kampaamoon. Mielen päällä on siis hiukset jossa värjättäis ylhäältä melko tummalla tuhkaisella ruskealla (lähemmäs omaa luonnollista väriä) ja latvat jätettäis niinkun ne nyt on. Eli melko raju muutos nykyiseen. Se vähän kuitenkin arveluttaa, blondiin oon jo niin tottunut ja tätä on mukava vääntää kiharoille ja välillä suoristaa. Silti viime aikoina oon ollut niin kyllästynyt blondiin ja halunnut vähän tummempaa väriä.

Tällaisen värin sain siis tänään värjättyä ja ollaan menossa parempaan suuntaan hiuskatastrofin jälkeen! Olen tosi tyytyväinen vaikka se liukuvärjäys edelleen kummittelee mielessä. Tässä pari vähän suuntaa antavaa esimerkkiä, millaisen liukuvärjäyksen haluaisin.

kuvat: google.fi

Loppuun vielä vertailun vuoksi eilinen ja tänpäiväinen kuva hiuksista.